Perunamaa

Viikonloppuna käännettiin miehen kanssa autotallin taakse perunapelto, jos nyt kuuden neliön aluetta voi pelloksi sanoa. Tai peltoahan meidän koko piha on, vanhaa peltoa. Nyt siinä on talo ja autotalli, nurmikko ja muutama kukka-allas, kauniita kirsikkapuita, omenapuita, riipparaitoja ja paljon paljon lempikukkiani kuunliljoja. Niin ja kasvimaa ja tietysti nyt vielä se perunamaakin. Kauheasti mahtuu tavaraa yhteentoista aariin, koska en esimerkiksi luetellut yhtäkään pihassamme kasvavaa pensasta ja ne kuusi kuusta ja viisi vaahteraakin jäivät vallan mainitsematta. Mutta turha niitä olisi ollut edes mainita, sillä kun vähän isommiksi kasvavat, niin matalaksi menee. Ainakin osa.

Mutta asiasta pottuihin. Saatiin siemenperunat appiukolta. Lajikkeina taisi olla Lambada ja Lady Felicia. Lajikkeet eivät kerro minulle mitään, en ole koskaan aikaisemmin perunoita istuttanut - en siis tiedä miten mikäkin lajike kasvaa ja muutenkin minusta kaikki perunat maistuvat samalta. Vai johtuisiko siitä, että ostan kaupasta aina samanlaisen perunapussin, sitä pussinkylkeen keltaisella merkittyä yleisperunaa...

Vaan ensimmäisten uusien perunoiden maku kesällä, se on parhautta maailmassa se. Ja miltä nämä sitten lainkaan maistuvatkaan, kun ihan omasta maasta ovat!

Kylvimme perunaa neljä riviä: jos sato onnistuu, tällä perunamäärällä ruokkii jo muutaman naapurinkin. Perunan pitäisi olla melko kiitollinen kasvi, ei kuulemma tarvitse vettä kuin keitettäessä. Saas nähdä.

Kasvimaa vihertää jo.
Ruohosipuli on syöty matalaksi pariin otteeseen tänä keväänä. Persilja taustalla selvisi talvesta, se on ilmeisesti kaksivuotinen. Näiden kaveriksi kylvettiin paljon tavallista sipulia, retiisejä, tilliä, porkkanaa, sokerihernettä ja erilaisia salaatteja.

Nämä tomaatintaimet ovat niin ikään appiukolta saatuja. Mies teki näille terassin kylkeen oman altaan. Keskellä komeilee kirsikkatomaatti ja sivuilla tavalliset.

Voi pojat, kyllä meillä on kohta syömistä!