Arjen yläpuolella

Miehelläni oli syntymäpäivä huhtikuun lopussa. Lahjani hänelle oli jälleen kerran elämyksellinen. Olen tällaisten elämyksellisten lahjojen ystävä, sillä mikään muu ei kulje vuodesta toiseen varmemmin mukana kuin muistot. Ja onhan näissä se toinenkin itsekäs puoli. Lahjojen antaja pääsee itsekin nauttimaan lahjoistaan. ;)

Joululahjaksi mies sai reissun Tampereelle. Ja arvatkaapa, mitä hän sai synttärilahjaksi? No tietysti reissun Tampereelle! :D
Olen todella ihastunut Tampereeseen kaupunkina tällä hetkellä. Ja vielä kun se on niin mukavan matkan päässä Porista, n. 120 km.

kuva

Lahjaan sisältyi illallinen ravintola Näsinneulassa, jonka muuten CNN on listannut top kymppiin maailman parhaitten pyörivien ravintoloiden listalle!

Päivän asu -kuvasta piti rajata kasvot pois, sillä jokaisessa otoksessa ilmeeni oli julkaisukelvoton.
Päälläni oli Vero Modan paita, H&M:n hame, Norlynin sukkahousut, Mai Piu Senzan avokkaat, Ichin takki, Mulberryn laukku ja appeni puolisolta saatu kaulakoru.

Ravintola Näsinneulasta on näkymät Näsi- ja Pyhäjärvelle sekä Tampereen keskustaan. Sillä ei ole väliä, mihin kohtaan pöytäsi ravintolassa on varattu: Koska ravintola on pyörivä, ehdit nähdä kaikkiin ilmansuuntiin 45 minuuttia kestävän kierroksen aikana.

Ravintolan ruokalista on vaihtuva, se päivittyy vuodenaikojen mukaan ja listalla on aina hyödynnetty kullekin vuodenajalle ominaiset, lähialueiden parhaat raaka-aineet.

Valitsimme molemmat miehen kanssa Finlandia Menun. En tuolloin tiennyt, mutta ravintolan omiin sivuihin tutustuessani huomasin, että se on ollut paikan suosituin menu jo monta vuotta.

Huhtikuun lopussa menun alkuruokana oli sellerikeittoa. Tätä ennen meille oli tarjoiltu ravintolan keittiössä vastaleivottua saaristolais- ja olutleipää.

Alkuruuan jälkeen nautimme kuhaa.

Ennen pääruokaa tarjoiltiin mustaherukkaa shotin muodossa rósepippurihöystein.

Pääruuaksi oli herkullista Kaldoaivin poronvasaa. Kuten huomaatte, annokset oli aseteltu lautasille todella kauniisti.

Pöytävarauksemme oli kello 16. Varatessani pöytää minulle sanottiin, että kello neljä iltapäivällä oli hyvin suosittu aika muidenkin illallistajien kesken, mutta kyllä meille vielä pöytä järjestyisi. Klo 17:30 ravintolassa näytti tältä. Jep!

Pre-jälkiruokana oli lähijuustoja. Mutta kuinkas kävikään, juustorakastajan lautanen oli lähes tyhjä ennen kuin siitä huomasi ottaa kuvan.

Jälkiruuaksi oli lakritsaa ja sitruunaa. Lurpssss!

 Listan ulkopuolelta tilasimme jälkiruuan päälle vielä kahvit.

Meinasi käydä hassusti, sillä yhtäkkiä kello olikin jo varttia vaille seitsemän ja seuraava osa syntymäpäivälahjasta alkoi seitsemältä Tampere-talossa.

Vähän myöhästyttiin, ne akateemiset 15 min, Jaakko Saariluoman Ain naurain työtäs tee! -esityksestä. En usko, että me mitään henkeäsalpaavaa missattiin. Olin esitykseen vähän pettynyt, sillä siinä oli suurelta osin samoja juttuja kuin Saariluoman, Wickströmin ja Eirtovaaran vuonna 2011 pyörineessä Kolme Iloista Lusmua -kiertueessa. Onneksi mieheni kuitenkin tykkäsi, hänellehän tämä oli.

Päivä oli niin kiva, että mun mies taitaa edelleen jatkossakin saada elämyksellisiä lahjoja. :)