tiistai 22. lokakuuta 2013

Rapukeisarin kutsu

Syyskuun lopussa, liki kuukausi sitten, olimme juhlimassa perinteisiä rapujuhlia kahden ystäväpariskuntamme kanssa näissä maisemissa.

Ei hassummat scenet mökkiterassilta, sanoisin.

Juhlat pidettiin yhden ystävämme vanhempien upealla huvilalla.
Viime vuonna kerroin täällä, miten tapanamme on ollut järjestää kolmen pariskunnan kesken rapujuhlat joka vuosi niin, että kukin pariskunta on vuorollaan isännöinti/emännöintivuorossa. Tällä mökillä perinnettä vaalittiin tänä syksynä jo kolmatta kertaa.


Juhlat eivät kuitenkaan sujuneet ihan ongelmitta tällä kertaa. Kun saavuin paikalle, sulatteli juhlien emäntä rapuja terassilla. Osallistuin sulatteluun henkisenä tukena, ja näytti siitä olevan onneksi jotain apua: loppuillasta ravut olivat täysin sulaneet. Harmiksemme myös yksi naisystävistämme joutui lähtemään kesken juhlien pois, sillä hänen tyttärensä tarvitsi sairaalahoitoa.

Henkistä ja fyysistä sulattelua.

Tänä vuonna mä sain avata kuoharit! Onnistuin saamaan korkin niin pitkälle, että kuului plumps! Korkki lensi terassilta mereen asti.
Hiukset kiharsin suihkun päätteeksi sellaisilla softiksen tuntuisilla pötkylöillä, jotka olen vuosia sitten ostanut jostain päivittäistavarakaupasta. Kiharapilven vangitsin takaraivoon pinneillä.
Olin kaukaa viisas ja pukeuduin ensimmäistä kertaa tänä syksynä talvitakkiin. Ja oli muuten todella viisas päätös, en katunut koko iltana kertaakaan. Istuimme paljon terassilla (nuo näkymät!), ja vaikka se on lasitettu ja siellä oli sellainen lämmitinhommeli, ei minulle tullut kuuma talvitakissani koko iltana.

Rapujakin tuli syötyä melkoinen keko. Tarjolla oli myös aivan ihania piirakoita (makeita ja suolaisia), joista erityismaininnan tarvitsee kinkkupiirakka. Sen maustamiseen juhlien emäntä oli käyttänyt kasvattamiaan chilejä. Oli todella herkullista, kiitos A!

Kuvia on vähän, sillä en yksinkertaisesti jaksanut olla kameran kanssa naimisissa koko iltaa. Varsinkin, kun tässä porukassa saa aina kuulla jonkinnäköistä kuittia siitä, miten heilun kaiket ajat kamerani kanssa. :D Otin siis kuvailun suhteen melkoisen rennosti. Ja niinkin se vähän taitaa olla, että kun on erityisen kivaa, unohtaa sen kameran olemassaolon kokonaan.

Kiitos mukavista juhlista Rapukeisari ja A!

2 kommenttia:

  1. Kiva perinne!

    Muistan ekan kerran, kun söin rapuja. Oltiin Noran luona, sinäkin olit siellä. Muistelen, että ravut ei tainnut silloin vielä sulle maistua :)

    T. Anna H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on tosi kiva perinne! Ja rapujuhlat on muutenkin niin sairaan kivat juhlat, niissä on sellainen ihan oma tunnelmansa. Jotenkin, hmmm, huoleton tai miten sen nyt sanoisi.

      Ihanko totta, oonko ollut Noran luona rapujuhlilla? En oikeasti muista yhtään. Ja oon ihan varma, että en oo syönyt yhtä ainutta rapua silloin! Ei siitä oo kauaa, kun T vielä avas mulle kaikki ravut, jotka söin. :D

      Poista